4 lapsen äiti etsii pieniä ilonaiheita ympäriltään ja opettelee nauttimaan myös yksinäisyydestä sekä vapaudesta.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Not So Nicoise Cauliflower Pizza

Vuosi sitten kokeilin useamman kuukauden ajan 5-2-dieettiä
 todeten sen käteväksi keinoksi
päästä muutamista ylimääräisistä kiloista eroon.
 Nyt elokuun ajan vähensin sokerin syömistä,
 en niinkään painonhallinnan vaan enemminkin 
mahdollisten terveysvaikutusten takia.
Kuukausi on ehkä liian lyhyt aika todeta kaikkia hyötyjä,
tosin makeaa ei kyllä tehnyt tuona aikana mieli
 edes lasten karkkipäivinä. 
Työpaikan perjantaipullan puolikaskaan ei ollut entisenlainen nautinto.
En ole kyllä varma, eikö makea oikeasti maistunut,
vai eikö se maistunut siksi, kun tiesin niin kuuluvan käydä.
 Tuolloin elokuussa löysin sokerittomia sivuja selatessani ylläolevan pitsaohjeen,
jota tänään lopulta testasin ja hyväksi totesin.
Wikipedia kertoo taustaa pitsan nimelle: 
Nizzansalaatti sisältää yleensä raakoja kasviksia, kalaa (tonnikala, anjovis), kananmunaa, oliiveja, punasipulia. Toisaalta tässä pitsassa ei ole salaattiin usein kuuluvaaa tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, artisokansydämiä tms.

Laitetaanpa siis tänne talteen oma versioni pitsasta.

Pohja:
1 kukkakaali hienonnettuna, keitettynä, valutettuna
1 kananmuna
100g cheddar-sulatejuustoviipaleita
mustapippuria ja suolaa
paistetaan 200 asteessa n. 15 min.

Päälle:
1 dl turkkilaista jukurttia maustettuna 1/2 tl currya
parsakaali pienittynä
puoli sipulia 
tonnikalaa öljyssä purkillinen
anjoviksia 4 viipaletta
kapriksia pari teelusikallista
oliiveja puolisen desiä
fetajuustoa samoin
kolme kananmunaa päälle
paistetaan 8-10 minuuttia 
päälle mustapippuria ja suolaa
Eilen uuninpäälle kuivumaan laittamani omenat 
ovat nyt valmiita napsittavaksi 
pähkinöiden ja auringonkukansiementen 
kaltaisina herkkupaloina.
Syöminen nyt vaan on 
yksi elämän parhaista asioista,
ja siksipä siitä pitää voida nauttia
hyvillä mielin
syöden sellaisia herkkuja,
joiden tietää tekevän itselle hyvää.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Vielä syksyn säilömisiä


Harakat surkiat söi lähes kaikki tyrnit.
Edellisessä postauksessa näkyy, että niitä kyllä oli... 
Tänään vapaapäivänä olisin niitä poiminut,
mielellään olisin pakastanut enemmänkin kuin 
kolme minipussillista.
Tomaatit kasvoi kesän vähän liian varjoisella avoterassilla.
Kasvusäkkiin laitoin 6kpl eli liikaa, joten niistä ei tullut mitään,
mutta ne, jotka vihreitä tomaatteja kasvoivat,
siirsin nyt sisälle jatkamaan kasvua.
Ehkä pääsen vielä maistamaan.
Lahjaksi sain taimet alkukesästä,
joten tässäpä sitä on saanut testata kasvattamista.

Viimeisiä lahjaomenoita
viipaloin ohuiksi siivuiksi 
leivinuunin päälle kuivumaan
sekä viiden litran kattilaan 150 asteeseen
puoleksitoista tuntia soseutumaan.
Tuli niin hyvää sosetta edellisellä koesatsilla jo,
ilman lisäsokeria. 
Pakastan soseet 
kuten myös marja-aronioita,
joita eivät linnut vielä ole vieneet.
Hyvät vitskut niistäkin saa,
vaikkei sentähes tyrnin veroinen c-vitamiinilähde olekaan,
Näin kurkkukipuisena kuitenkin  mielellään  
banaanin, avokadon ja muiden marjojen kanssa
 nopeasti pyöräyttää smoothieta 
rasvattoman jukurtin sekaan.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syksyn satoa ja uutta keittiötä

Takapihaa on tullut kuopsuteltua kesän mittaan 
ja keittiö meni uusiksi vähän ex tempore 
hyvän tilaisuuden osuessa kohdalle. 

Omenoita on tullut vähän jokaiselle puun omistajalle, 
ja mekin lasten kanssa päästiin niitä poimimaan ja säilömään.
Kiitos kummitätille :)
Sosetta tein uunissa,ja mikä parasta, hyvää tuli ilman ylimääräisiä sokereita.



 Semmottii täällä,
nauttii kaikista hyvistä asioista
mitä vaan voi.
 Muistaa leppäillä.
Aktivoituu liikkumaan,
kun pelit ja kahvakuulat taas vie mukanaan.
 Ja toivottelee hyvvää syksyä, eloa ja oloa jokkaiselle.