4 lapsen äiti etsii pieniä ilonaiheita ympäriltään ja opettelee nauttimaan myös yksinäisyydestä sekä vapaudesta.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Uusia näkökulmia

 Aluksi kurkistus mun uuteen ihanaan huoneeseen.
Ja sitten kuvan kautta uuteen blogiini, joka ei nyt enää ihan uusi ole, 
mutta testailussa ollut, mikä sen merkitys mulle on.
Enemmän se blogi on mun näköinen nyt,
ja enemmän ehkä sinne päivittelen jatkossa.

Viitisen vuotta olen koti-työpaikka-väliä ajellut,
eikä loppua näy,
joten varmasti  jutun aiheita ratin takana kehkeytyy tulevaisuudessakin.

Käykäähän moikkaamassa tuolla toisellakin puolella,
ajellaan varovasti,
mutta muistetaan tarttua hetkeen ja nauttia elämän pikku iloista.

Eikä jätetä kuvaamatta niitä tietä ylittäviä lehmiä ihan vaan siksi, kun ei kehtaa.
t. nimim. Vieläkin harmittaa


4 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää kamari, sen näköstä tapettia että siihen on helppo yhistää mitä vaan mutta paljo näyttävämpi kuin jos ois pelkkää valkosta seinää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiits. Onhan tää jotain ihan muuta ku ennen;)

      Poista
  2. jostakin blogista tulla tupsahdin tänne. tykkäsin lapsikuvauksista, herkullisista ohjeista ja hyviä runoja/mietteitä.
    Olet kokenut todella kovia. Olenko liian utelias, jos tässä kysyn ja ymmärrän, jos et tähän vastaa.Oletko eronnut tai asutte erillään? Sen verran vähän vilkaisin etten saanut selvää oletko jätetty tai jättänyt eikä sillä väliä että sun pitäis kertoa. Paljosta on selvitä, mutta ihana on nähdä kuinka osaat keskittyä ja antaa huomion sille ja niille asioille mitkä on hyvin.
    Itselläkin on valtavan hyvin ja paljon asioita. Vaikka onkin sitten isoja asioita, joiden ei tosiaankaan haluais olevan olemassa.
    Terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Erosta on aikaa nelisen vuotta. Viimeiseen asti sitä vastaan taistelin, mutta kuitenkin lopulta, se on yksi parhaista asioista, mitä mulle on tapahtunut. Exä, lasteni isä, kertoi aina halunneensa tehdä musta onnellisen. Jättämällä mut hän onnistui siinä, joten voin vain kiittää. Perheen hajoaminen on aina surullista, mutta joskus se on silti paras vaihtoehto.

      Poista