4 lapsen äiti etsii pieniä ilonaiheita ympäriltään ja opettelee nauttimaan myös yksinäisyydestä sekä vapaudesta.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Päivä 18: Tunteet

Tunteiden tunnistaminen auttaa elämänhallinnassa.

Kun joutuu kohtaamaan yksinäisyyden,
 mutta toisaalta
on vapaa kuin taivaan lintu.
Olin lenkillä (tyytyväinen, ylpeä). Yksin (tavallista, tyytyväinen, mutta vähän alavireinen). Yritin juosta, mutta se ei onnistunut (turhautunut, harmistunut), koska olin ennen lähtöä syönyt kokonaisen levyn suklaata (nolo). Ostin sen, koska en ollut aiemmin maistanut sitä uutuusmakua (utelias, kokeilunhaluinen, selityksen makua). Ja ihan juhannuksen kunniaksi (oikeutettua). Ja kun olin tosiaan yksin (ei kukaan voi valittaa, tää selitys käy kaikkeen; ahdistus, katkeruuskin; kohtaloon vaan tyytyminen; no onhan tässä hyvätkin puolensa..). 

Kävelin siis (alistunut). Mietin, mistä tekisin Tunne-aiheisen postauksen (mielikuvitukseton). Aloin miettiä sen hetkisiä tunteitani. Kun tunnistaa tunteensa ja myöntää ne itselleen, niistä on helpompi päästä yli (järkevä). Niitä pystyy hallitsemaan (luottavainen, helpottumaan päin jo). En halunnut jumittua sen hetkisiin negatiivisiin tuntemuksiini (sisuuntunut). Päätin ottaa kännykkäkamerallani lenkin aikana jonkin tunteisiini liittyvän kuvan ja kirjoittaa kävellessäni kokemistani tunteista. Muistin että aina on asioita, jotka ovat elämässä hyvin. Kun keskittyy ajattelemaan niitä, tulee parempi fiilis.

Vettä pisarteli väliin (pelkästään ilon tunteita). Lintuäidit kaartelivat ympärilläni varoitusääniä päästellen (aina pieni epämiellyttävä pelon häivähdys, jos vaikka hyökkäävät; kateus ja haikeus, kun omat lapset muualla). Poikasiaan suojelivat. Vapaina lentelivät. Ehtivät karkuun hitaan kamerani edestä (turhautunut). Lopulta sain vangittua yhden kuvan reunaan (tyytyväinen). Olisipa taas ollut paremmalle kameralle tarvista. Mutta eihän blogini taso edellytä huippulaatuisia kuvia, vaan ajatus on tärkein.

Postaus tosin siirtyi viikolla, mutta fb-ystävän kommentit innostivat. Vieraileehan täällä jopa satakunta kävijää päivittäin (ilahtunut), mutta palaute kannustaa laskuria enemmän.... Vielä mietin, kehtaanko julkaista postauksen tähän aikaan yöstä, mut enpä mä muutenkaan osaa enää hävetä tällaisia pikkuseikkoja (huvittunut, vapaa, onnellinen) ;)

Että mukavan kesäisiä päiviä vaan kaikille ihanille <3

(Tunteita listattuna mm. täällä. Hymiöillä niitä usein myös ilmaistaan, mikä on mielestäni hyvä asia. Aina ei ole olennaista, onko kyseessä varsinainen tunne, kunhan asia on itselle tärkeä)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hyytelökakku raparperista

Juhannuksen kunniaksi kakkua. 
Koko perhe taas kotosalla, nii herkuteltiin.
Jäi tästä vielä huomiselle, jos alkoi tehdä mieli ;)

Alla suurinpiirtein ohjetta muistiin vastaisen varalle.
Liivatteita ois riittäny vähempikin määrä suklaan takia.


Raparperi-valkosuklaakakkuPohja
1,5 pötköä mansikkadominoita
kookosrasvaa

Täyte
1 prk valkosuklaa-limerahkaa
250g turkkilaista jogurttia
pari desiä raparperia
 (keitetty, soseutettu, sokerilla maustettu, neste siivilöity pois myöhempää varten)
vajaa levy valkosuklaata sulatettuna
5 liivatelehteä raparperiliemeen (+sitruunamehua) sulatettuna
vaniljavaahtoa
(kinuskikastiketta makeuttamiseen)

Kiille

Raparperimehua (raparperien keitinlientä)
3 liivatelehteä

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Päivä 17: Hetki

Hetki, jolloin tulivuori purkautuu.
Niin kauan kuin on ollut ihmisiä, niin kauan on ollut myös tulivuoria, ja niin kauan ne ovat purkautuneet ja yleensä tyhmimmällä mahdollisella hetkellä.

 
Tulivuorten sisäinen paine nousee lopulta niin suureksi, että ne eivät yksinkertaisesti pysty pidättelemään. Niiden mielestä ”ulkoinen tuska on pientä verrattuna siihen, miltä sisuksissa vellova paha olo tuntuu”.

Googlettamalla sanat "hetki tulivuori", löytää mm. iki-ihanan Hikipedian, viisaista viisaimman tiedonlähteen, josta ylläolevat lainaukset ovat.

Kuvan tulivuori liittyy kokeeseen, jonka ohje on tässä postauksessani mainitusta kirjasta.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

~Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan~

torstai 16. kesäkuuta 2011

Päivä 15: Rakkaus

Seitsemänhän niitä piti olla.
Ja kuolemaan asti luvattiin.
Hei, kukkia onkin tuplasti.
Enemmän sain kuin odotin.
Joukossa ruusu piikkeineen.

Ihania muitakin, 
joita löytäväni en arvannut,
en nimetä osannut.

Mukaani poimin.
Niitäkin rakastin.
Nämähän ne on mun rakkaat.
Ihan mielissään sovittelivat kirpparikasoista löytyneitä vaatteita.
Paitsi ihmisiä, rakastaa voi paljon muutakin.
Mutta ilman tärkeitä ihmisiä olisi elämä paljon tyhjempää.


perjantai 10. kesäkuuta 2011

Päivä 14: Talvikuva

No, melkein talvi.
Nyt hän jo uinut tuolla.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Päivä 13: Teema “valo”

Hellepäivän ilta.
Katselevat kiireettöminä,
kun renkaat vedessä suurenevat.

Kauneuden löytää, kun jalkautuu.
Laajentaa reittejään.

Antaa ajalle tilaa.
Polku edessä avautuu.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Päivä 12: Arkeni

Kodin siistinä pito.
Ikuisuusprojekti.
 Tällä kertaa esikoinen innostui auttamaan.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Mönjäkatastrofi

Posti toi tänään mul.. mun lapsille huikeen kirjan.

Kokeita, joita ei edes meidän koulutukseen sisältynyt.

Lasi perunajauhoja, puoli lasia vettä. 
Elintarvikeväriä "myrkyllisyyden" aikaansaamiseksi.
Kimalletta avaruusmönjään.
EriKeeperiä -miten koostumus muuttuu? 
Jos puristat mönjää, se tuntuu kiinteältä...
Mutta jos avaat käden, se VALUU sormien välistä.
ÄLLÖÄ!

Hammondin Richard: Huimat kokeet. Sanoma Magazines Finland Oy, 2011.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Päivä 11: Hullua


Nokkosporkkanapannarit omalla reseptillä
2 nokkosporkkanapannaria

10 dl vettä
4 munaa
1 dl öljyä

8 dl jauhoja
 (laitoin 4 dl vehnäjauhoja, 3 dl sämpyläjauhoja, 1 dl kaurahiutaleita)
2 dl sokeria
2 dl rasvatonta hyla-maitojauhetta
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
vanilliinisokeria, kanelia

pari porkkanaa raastettuna
litra tuoreita nokkosia huuhdottuna, keitettynä ja soseutettuna

Sekoita nesteet keskenään,
 lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet
sekä porkkana + nokkoset. 
Paista 200 asteessa puolisen tuntia.
Annoksesta tulee 2 pannaria.

Mulla on tapana soveltaa kaikkia ruoka/herkkuohjeita. Varsinkin valkean jauhon määrää pyrin vähentämään korvaamalla terveellisemmällä. Kasviksia lisäilen myös vähän joka paikkaan. Toisten mielestä esim. nokkosten käyttö ruonvalmistuksessa menee jo hulluuden puolelle. Ja on sanottu, että kun kerta tekee pannaria tai lättyjä niin herkutellaan sitten kunnolla, eikä yritetä tehdä niistä tervellisempiä maun kustannuksella.

Mutta arvatkaas, mitä kommentteja nämäkin pannarit saivat.
 Herkullisia!
 Aivan oikean pannarin makuisia.
 Naapurin tyttökin tuli oikein kiittämään, kun olivat niin hyviä.

(sokerin määrää voisi siis vähentää, jotta tulisi lisää sitä terveellisyttä...)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Sydän on valmis!

Sydänmatto
 trikookuteesta valmistui.

Myös viime syksynä alkanut
 9 op:n sydän- ja verenkiertoelimistön verkkokurssi
odottelee viimeisiä arviointejaan.
 Kotiopiskelu on sopivasti täydentänyt panostani ammattiini
tehdessäni varsinaisia töitä vain puolikkaana tähän asti.

Aiemmin virkkasin tekokuidusta
(halvempaa, kestävämpää, ehkä helpompaa virkata, joustavampaa kuin trikoinen)
juhannusruusumaton
Siitä tuli wc:hen liian iso, joten pitänee tehdä vielä pienempikin :)