4 lapsen äiti etsii pieniä ilonaiheita ympäriltään ja opettelee nauttimaan myös yksinäisyydestä sekä vapaudesta.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Munamies

 Sarjassamme "koskaan ei kannata heittää roskiin mitään, jota voi ehkä joskus tarvita".
Pääsi tämäkin vanha abihuppari uusiokäyttöön.

torstai 17. helmikuuta 2011

Paperinaruverho sekä makutesti

Taannoisista heräteostoksistani,
 kahdenlaisesta pinkistä paperinarusta,
piti kehitellä jotain järkevää.
Lastenhuoneeseen olen haaveillut uusia verhoja.
Neiti rakastaa vaaleanpunaista.
Et voilà, täältä löysin ratkaisun:

Kapeammasta narusta pyörittelin rosée-tekniikalla 34 kukkaa,
näpertelin muutaman illan, ja nyt on verho valmis.
 Pitäisi vaan kehitellä sille pariksi joku poikamainen versio
 ikkunan toiselle puolelle...
.
Heijastinnauhastakin saa nätin kukkasen samaisella laitteella.
Tämän päivän heräteostokset löytyivät ruokaosastolta.
Omena-piparjuurituorejuustoa
(passaisi ehkä voileipäkakkuun, suolaisiin piirakoihin jne,
ohjeita löytynee googlettamalla)
sekä fetajuustoa aurinkokuivatuilla tomaateilla.
Tuorejuustoa laitoin broilerikastikkeeseen,
 fetajuustoa oman salaattiannokseni päälle.
Emmi tuumasi, että ootpa äiti tehnyt hyvää ruokaa
 (miten pienestä sitä tuleekaan itselle hyvä mieli).
Peetu puolestaan kaipasi vähän lisämaustetta :)

Meidän keittiö

 Keittiöstä löytyy monenlaista.
Uuteen lasipurkkiin laitoin pähkinöitä.
Hedelmävati on kukkuroillaan terveellisiä herkkuja.
Löysin myös upean värisen kahvipaketin.
 Oli Halpa-Hallissa vain 1,99.
 Arkimokka-nimi kyllä vähän epäilyttää.
Mahtaako olla kahvi minkämakuista? 
Jos kelpaa juotavaksi,
 laajennan takuulla käsitöitäni kahvipussien maailmaan :) 
Ruokapöytäni on myös ompelupöytäni.
Ompelukoneen värit sointuvat hyvin keittiön sisustukseen,
 joten se saa rauhassa olla viikkokausia lattialla
odottamassa inspistä.
Ruman silityslaudankin hoksasin lopulta
 naamioida keittiöön maastoutuvaksi,
joten siitäkään ei tarvitse enää välittää.
Tämän hetkiseen verhoprojektiini
en tosin tarvitse niistä kumpaakaan ;)

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

After Eight -piirakkaa

 Sain eilen maistaa niin herkullista piirakkaa,
että heti tänään, viikon viimeisen työpäiväni päätteeksi,
 kutsuin vieraita saadakseni hyvän syyn
leipoa itsekin tätä herkkua.
Kiitos vain reseptistä eiliselle kahvittajalleni :)
After Eight -piirakka

Pohja
4,5 dl sokeria
3 ¾ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 ½ tl vaniljasokeria
4 ½ rkl tummaa kaakaota
225 g sulaa voita
2 dl kuumaa vettä
3 munaa

Täyte 1
200 g huoneenlämpöistä voita
 ½ pkt tomusokeria
10 gtt piparminttuöljyä

Täyte 2
200 g tummaa suklaata
4 rkl ruokaöljyä

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään
 ja lisää loput aineet yksitellen.
Paista pohjaa 175ºC:ssa 17-20 min.
Levitä täyte 1 jäähtyneelle pohjalle ja sen päälle täyte 2.
Sitten jääkaappiin, ja herkuttelemaan.
Kaloreita ei kannata alkaa laskemaan...

Sain ihanan tuliaisen.
Jotain hyvää taitaa ystävänpäivälahjankin sisällä olla!

Pianon päällä vuoden ikäinen pääsiäispupu kuunteli laulamistamme,
 ilmeestä päätellen ihan tyytyväisenä :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Suojelusenkeli

Haluan jakaa teille Suojelusenkelini.
Sain eilen facebookissa ketjuviestin,
joka piti lähettää seitsemälle ihmiselle.

"Suojelusenkeli

Lähetä tämä viesti samana päivänä kun olet sen saanut,
kuulostaa varmaan omituiselta,
 mutta se tulee oikeaan aikaan.
 Lupaamme, että jotain hyvää tulee tapahtumaan sinulle.
Enkeleitä on olemassa, mutta aina niillä ei ole siipiä
 ja silloin kutsumme heitä ystäviksi.
Sinä olet yksi heistä.
 Jotain mukavaa tulee tapahtumaan sinulle ja ystävillesi.
 Huomenna klo 12.01 tulee joku kertomaan sinulle jotain
mitä olet kauan halunnut kuulla."
 Tavoistani poiketen päätin kokeilla.
Kun olin töissä tänään,
aivan tuntematon ihminen lausui yhtäkkiä nimeni
(tosin kello oli 11.30 eikä 12.01).
Hämmennyin kovin.
Hän oli minun enkelini.
Ihminen, jonka "tunnen" vanhan blogini salaperäisenä kommentoijana.
Ihminen, joka on samassa elämäntilanteessa kuin minäkin.
Yhtä outo lintu.
Vuoden ajan olen häntä odottanut.
Vertaistukea on "omien" keskellä niin vähän tarjolla...
 Bloggaamista aloittaessani toivoin,
että ehkä voisin olla avuksi jollekin laiselleni.
Tai auttaa muita välttämään sen, mitä minulle tapahtui.
Ymmärrystä ja kuuntelijaa etsii sieltä, mistä sitä parhaiten löytää.
Välttämättä sitä ei löydy sieltä, mistä olettaisi.
Missä keskitytään oman perheen kanssa tahisemaan, omia sukulaisia jututtamaan.
Silloin voi joku kokea yksinäisyyttä.
Yksin ison joukon keskellä.

Olen onnellinen omistaessani ihania ystäviä.
Joskus olin yksinäinen, nykyisin vain harvoin.
Paljon se on itsestä kiinni.
Usein arkuus sitä aiheuttaa,
ei niinkään ylpeys,
kuten joku oudompi saattaa luulla

Haluan linkata tässä yhteydessä vastakäynnistyneeseen yhteisvastuukeräykseen,
joka osaltaan on torjumassa yksinäisyyttä.
 Lähellämme on ihmisiä, jotka ovat niin yksin.
Meistä jokainen voi olla enkeli,
kysyä toiselta mitä kuuluu,
sen sijaan että menee vain ohi,
 kun ei kehtaa pysähtyä.


perjantai 4. helmikuuta 2011

Sydän matonkuteesta

 Alakoinpa sitte heti testaan matonkuteen virkkaamista
uuden Suuri Käsityö-lehden
"sydän isoäidin neliöstä"
-ohjetta muistellen.

Kauniita unia :)

torstai 3. helmikuuta 2011

Torkkupeitto virkaten

Vähitellen isoäidinneliöideni määrä kasvaa.
 Tämän ohjeen avulla olen virkkaillut.
 Edellisen postauksen kommentissa vinkattiin myös tutustumaan selkeään videoon,
 jonka avulla on helppo opetella.

Eri ohjeet hieman poikkeavat toisistaan.
Yhdessä vinkattiin piilottamaan langanpätkät pylväiden sisään,
jolloin vältytään lankojen päättelyltä.
Siinä myös lopuksi kierrettiin neliö piilosilmukoilla siistin reunan saamiseksi.
Ainakin ihan lopuksi, kokoamisen jälkeen, voisin niin tehdäkin.
Luultavasti myös ompelen sen jollekin kankaalle.

Näistä neliöistä tullee Peetulle jonkin sortin torkkupeitto.
Emmi on jo tilannut sellaisen, johon tulee sydämiä.
Olikohan prinsessoistakin mainintaa??
Toiveita neitillä kyllä riittää...

Tänään kävin eka kertaa Vilukossa, Oulaisissa.
Ostin trikookudetta virkkaamiseen, heijastinnauhaa sekä paperinaruja.
Oli siellä valikoimaa ja värejä!
Mulla jotenki tuo vaaleanpunainen on nyt vaihteeksi taas pinnalla.

Paljut ovat myös uusia.
Tavarakaaosta hillitsemään.
Toivottavasti.

Tällaisia ihanuuksiakin ostin.
En itselle, vaan välitän eteenpäin.
Huomenna joku onnellinen saa omakseen :)