4 lapsen äiti etsii pieniä ilonaiheita ympäriltään ja opettelee nauttimaan myös yksinäisyydestä sekä vapaudesta.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Suojelusenkeli

Haluan jakaa teille Suojelusenkelini.
Sain eilen facebookissa ketjuviestin,
joka piti lähettää seitsemälle ihmiselle.

"Suojelusenkeli

Lähetä tämä viesti samana päivänä kun olet sen saanut,
kuulostaa varmaan omituiselta,
 mutta se tulee oikeaan aikaan.
 Lupaamme, että jotain hyvää tulee tapahtumaan sinulle.
Enkeleitä on olemassa, mutta aina niillä ei ole siipiä
 ja silloin kutsumme heitä ystäviksi.
Sinä olet yksi heistä.
 Jotain mukavaa tulee tapahtumaan sinulle ja ystävillesi.
 Huomenna klo 12.01 tulee joku kertomaan sinulle jotain
mitä olet kauan halunnut kuulla."
 Tavoistani poiketen päätin kokeilla.
Kun olin töissä tänään,
aivan tuntematon ihminen lausui yhtäkkiä nimeni
(tosin kello oli 11.30 eikä 12.01).
Hämmennyin kovin.
Hän oli minun enkelini.
Ihminen, jonka "tunnen" vanhan blogini salaperäisenä kommentoijana.
Ihminen, joka on samassa elämäntilanteessa kuin minäkin.
Yhtä outo lintu.
Vuoden ajan olen häntä odottanut.
Vertaistukea on "omien" keskellä niin vähän tarjolla...
 Bloggaamista aloittaessani toivoin,
että ehkä voisin olla avuksi jollekin laiselleni.
Tai auttaa muita välttämään sen, mitä minulle tapahtui.
Ymmärrystä ja kuuntelijaa etsii sieltä, mistä sitä parhaiten löytää.
Välttämättä sitä ei löydy sieltä, mistä olettaisi.
Missä keskitytään oman perheen kanssa tahisemaan, omia sukulaisia jututtamaan.
Silloin voi joku kokea yksinäisyyttä.
Yksin ison joukon keskellä.

Olen onnellinen omistaessani ihania ystäviä.
Joskus olin yksinäinen, nykyisin vain harvoin.
Paljon se on itsestä kiinni.
Usein arkuus sitä aiheuttaa,
ei niinkään ylpeys,
kuten joku oudompi saattaa luulla

Haluan linkata tässä yhteydessä vastakäynnistyneeseen yhteisvastuukeräykseen,
joka osaltaan on torjumassa yksinäisyyttä.
 Lähellämme on ihmisiä, jotka ovat niin yksin.
Meistä jokainen voi olla enkeli,
kysyä toiselta mitä kuuluu,
sen sijaan että menee vain ohi,
 kun ei kehtaa pysähtyä.


3 kommenttia:

  1. Taikauskoa ü Mut hienoja nuo kukat!:) Onko nuo siinä verhokankaasa kiinni vai josaki muussa?

    VastaaPoista
  2. Ihania ajatuksia! Lämpöisiä ajatuksia sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Heini! Paevi: Nuo kukat on nyt keittiön verhossa kiinni, mut teen vielä lisää ja sitte näät et mitä niistä tuleekaan (jos tulee...)

    VastaaPoista