4 lapsen äiti etsii pieniä ilonaiheita ympäriltään ja opettelee nauttimaan myös yksinäisyydestä sekä vapaudesta.

torstai 17. syyskuuta 2015

Tervehdys!

https://instagram.com/p/7u71Emo3lV/ Blogimaailma jäänyt hiljaiseloon kummassakin osoitteessa. Osin teknisistäkin syistä. Kesän aikana useammallakin taholla vähän yllättävissäkin yhteyksissä on kuulumisiani tällä rintamalla kyselty. Lähinnä instagrammin puolella @yossuis voit seurailla kuulumisiamme.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Not So Nicoise Cauliflower Pizza

Vuosi sitten kokeilin useamman kuukauden ajan 5-2-dieettiä
 todeten sen käteväksi keinoksi
päästä muutamista ylimääräisistä kiloista eroon.
 Nyt elokuun ajan vähensin sokerin syömistä,
 en niinkään painonhallinnan vaan enemminkin 
mahdollisten terveysvaikutusten takia.
Kuukausi on ehkä liian lyhyt aika todeta kaikkia hyötyjä,
tosin makeaa ei kyllä tehnyt tuona aikana mieli
 edes lasten karkkipäivinä. 
Työpaikan perjantaipullan puolikaskaan ei ollut entisenlainen nautinto.
En ole kyllä varma, eikö makea oikeasti maistunut,
vai eikö se maistunut siksi, kun tiesin niin kuuluvan käydä.
 Tuolloin elokuussa löysin sokerittomia sivuja selatessani ylläolevan pitsaohjeen,
jota tänään lopulta testasin ja hyväksi totesin.
Wikipedia kertoo taustaa pitsan nimelle: 
Nizzansalaatti sisältää yleensä raakoja kasviksia, kalaa (tonnikala, anjovis), kananmunaa, oliiveja, punasipulia. Toisaalta tässä pitsassa ei ole salaattiin usein kuuluvaaa tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, artisokansydämiä tms.

Laitetaanpa siis tänne talteen oma versioni pitsasta.

Pohja:
1 kukkakaali hienonnettuna, keitettynä, valutettuna
1 kananmuna
100g cheddar-sulatejuustoviipaleita
mustapippuria ja suolaa
paistetaan 200 asteessa n. 15 min.

Päälle:
1 dl turkkilaista jukurttia maustettuna 1/2 tl currya
parsakaali pienittynä
puoli sipulia 
tonnikalaa öljyssä purkillinen
anjoviksia 4 viipaletta
kapriksia pari teelusikallista
oliiveja puolisen desiä
fetajuustoa samoin
kolme kananmunaa päälle
paistetaan 8-10 minuuttia 
päälle mustapippuria ja suolaa
Eilen uuninpäälle kuivumaan laittamani omenat 
ovat nyt valmiita napsittavaksi 
pähkinöiden ja auringonkukansiementen 
kaltaisina herkkupaloina.
Syöminen nyt vaan on 
yksi elämän parhaista asioista,
ja siksipä siitä pitää voida nauttia
hyvillä mielin
syöden sellaisia herkkuja,
joiden tietää tekevän itselle hyvää.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Vielä syksyn säilömisiä


Harakat surkiat söi lähes kaikki tyrnit.
Edellisessä postauksessa näkyy, että niitä kyllä oli... 
Tänään vapaapäivänä olisin niitä poiminut,
mielellään olisin pakastanut enemmänkin kuin 
kolme minipussillista.
Tomaatit kasvoi kesän vähän liian varjoisella avoterassilla.
Kasvusäkkiin laitoin 6kpl eli liikaa, joten niistä ei tullut mitään,
mutta ne, jotka vihreitä tomaatteja kasvoivat,
siirsin nyt sisälle jatkamaan kasvua.
Ehkä pääsen vielä maistamaan.
Lahjaksi sain taimet alkukesästä,
joten tässäpä sitä on saanut testata kasvattamista.

Viimeisiä lahjaomenoita
viipaloin ohuiksi siivuiksi 
leivinuunin päälle kuivumaan
sekä viiden litran kattilaan 150 asteeseen
puoleksitoista tuntia soseutumaan.
Tuli niin hyvää sosetta edellisellä koesatsilla jo,
ilman lisäsokeria. 
Pakastan soseet 
kuten myös marja-aronioita,
joita eivät linnut vielä ole vieneet.
Hyvät vitskut niistäkin saa,
vaikkei sentähes tyrnin veroinen c-vitamiinilähde olekaan,
Näin kurkkukipuisena kuitenkin  mielellään  
banaanin, avokadon ja muiden marjojen kanssa
 nopeasti pyöräyttää smoothieta 
rasvattoman jukurtin sekaan.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syksyn satoa ja uutta keittiötä

Takapihaa on tullut kuopsuteltua kesän mittaan 
ja keittiö meni uusiksi vähän ex tempore 
hyvän tilaisuuden osuessa kohdalle. 

Omenoita on tullut vähän jokaiselle puun omistajalle, 
ja mekin lasten kanssa päästiin niitä poimimaan ja säilömään.
Kiitos kummitätille :)
Sosetta tein uunissa,ja mikä parasta, hyvää tuli ilman ylimääräisiä sokereita.



 Semmottii täällä,
nauttii kaikista hyvistä asioista
mitä vaan voi.
 Muistaa leppäillä.
Aktivoituu liikkumaan,
kun pelit ja kahvakuulat taas vie mukanaan.
 Ja toivottelee hyvvää syksyä, eloa ja oloa jokkaiselle.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kesäinen viikonloppu Oulujärven rannalla

 Joskus sitä huomaa saaneensa elämäänsä asioita, 
joista ei olisi koskaan osannut edes haaveilla.
Useimmiten joutuu kyllä tekemään töitä
saavuttaakseen unelmia.
Viikonloppu rakkaimpien seurassa 
näissä upeissa maisemissa
oli kumpaakin edellä mainituista.
Lapsetkaan eivät meinanneet muistaa ensimmäisinä päivinä edes tapella,
kun tekemistä riitti niin paljon.
Ei tarvinnut äitin keksiä
muuta kuin keino saada tenavat vähäksi aikaa yöunille.
Ja kokata evästä järven antimista.
Grillattujen banaanien päällä muuten leipäjuustoa. 
Aikas herkku yhdistelmä

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kesäherkkuja

väriä kesäkukilla
pesät ilman asukkeja
 vaniljajäätelöä, murskattuja digestive-keksejä, vaniljarahkaa, tyrnihyytelöä
 Loppukeväästä vietettiin lentopallokauden päättäjäisiä,
Sandy Keltissä eka kertaa käymässä.
Tunnelma oli leppoisa 
 ja tarjolla herkullista salaattia,
josta sain ideaa iltapalaan,
kun ystävä tuli vierailemaan:
jääsalaattia, kurkkua, broilerin ohutleikettä,
vuohenjuustoa, karamellisoituja saksanpähkinöitä,
uusia mansikoita soseutettuna.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Barcelona


Olipa kerran Kilpailu ja yksi ainoa arpa, joka riitti toteuttamaan suuria unelmia. Jo pelkästään lentäminen oli toiselle meistä aivan uusi kokemus, joten eräs maaliskuinen puhelu sai perhoset leijailemaan vatsassa ja malttamattomina odottelemaan Barcelonan formulakisoja, joihin olimme etuoikeutettuja osallistumaan VIP-vieraina toukokuun alkupuoliskolla.


Lennot, kisat, hotelli, kaikki järjestettiin puolestamme ja saimme vielä matkarahaa päästäksemme Helsinkiin, josta reissuun lähdettiin. Kylmä koti-Suomi jäi taakse, kun suuntasimme pidennetylle viikonloppulomalle Espanjan aurinkoon.
Jo ensimmäisenä iltana ehdimme Barcelonan kävelykadulle, La Ramblalle, ihmettelemään paikallista menoa. Seuraavana aamuna ajoimme vielä metrolla katsomaan Sagrada Familiaa, kuuluisaa Gaudin 1800-luvun lopulla suunnittelemaa taivaita hipovaa kirkkoa, jota vieläkin rakennetaan. Emme jääneet sinne kuitenkaan jonottamaan sisäänpääsyä, sillä matkamme pääkohde sijaitsi puolen tunnin junamatkan päässä Montmelóssa.


Turvamiesten varmistaessa turvallista menoa asemalta kohti Circuit de Catalunyalle vievää bussia, aloimme päästä jo kisatunnelmaan monien muiden fanien tavoin.  Perille saavuttuamme suuntasimme tietysti ensimmäisenä katetun katsomomme läheisyydessä sijaitsevan Silver Member Villagen notkuvien herkkupöytien ääreen.

Aika-ajot tarjosivat jännittävän asetelman sunnuntain kisaa varten, jossa suomalaiskuskit pääsivät starttaamaan matkaan kolmantena ja viidentenä. Jopa se osapuoli meistä, joka alkoi tykätä formuloista ihan vastikään (sattuneesta syystä), oli ihan innoissaan lähdössä seuraavana aamuna vieläkin aikaisemmin kisapaikalle, mikä olikin järkevää, sillä kisoja oli sunnuntaina seuraamassa yli 91 000 muutakin katsojaa.
Sunnuntaina Mercedes-kuskit osoittivat ylivoimaisuutensa odotetusti, eikä suomalaisia podiumilla nähty. Ihan viime kierroksille asti saimme kuitenkin jännittää Bottaksen ja Räikkösen sijoituksia, jotka molemmat tippuivat vain parilla sijalla lähtöön verrattuna.
 Jännittävien kisojen lisäksi ehdimme toki vielä kiertelemään ihanaa Barcelonan kaupunkia ja vähän shoppailemaan. Iltaisin kävimme maistelemassa paikallisia herkkuja: sangriaa, mereneläviä, paellaa, tapaksia... Barcelona on yksi suosituimpia suomalaisten lomakohteita, ja meilläkin jäi paljon nähtävää vielä seuraavaksikin kertaa.
(tämä kirjoitus julkaistaan  myös Mr. Greenin sivuilla palkinnon ehtoihin liittyen)